Tarinoita 110 % yrittämisen ilosta

Joulukinkun tarina

Oli joulu ja minuuttia vaille sulkemisaika, kun pakkasesta ryntäsi sisään mies paitahihasillaan:
"Apua, meillä ei ole joulukinkkua, vaikka vannoin vaimolle... ja anoppikin on tulossa! Onhan teillä!"
Jouduimme vastaamaan, ettei ole, koska kaikki varatut ja sulatetut kinkut oli myyty viimeistä possua myöten.
Mies valahti voimattomaksi ja lähti ulko-ovelle: "Ai ettei ole..."
Samassa Janne ja minä katsoimme toisiamme ja tiesimme, mitä tehdä.
Ampaisimme miehen luo sanoen:
"Entäpä, jos antaisimme meidän omasta kinkusta teille puolet?". Mies aivan kuin suli siihen paikkaan ja joulurauha levisi hymynä hänen kasvoilleen: "Voi kiitos."
Niinpä 10 kilon kinkku leikattiin oikeaoppisesti kahtia ja kaupastamme lähti onnellinen mies 5 kilon perinteinen joulukinkku ja kuorrutustarpeet kainalossaan kotia kohti. Siellä vaimo ja perhe varmaan jo häntä odottivatkin.
Sillä hetkellä ymmärsimme 110-prosenttisesti yrittäjyyden ilon. Saimme parhaan joululahjan, mitä kauppiasperhe voi toivoa.

K-kauppiasperhe Anne, Janne, Oskari ja Veera Rantala Lempäälän K-marketista

Mökkikiukaan tarina

Oli kesäilta Kuusamossa. Neljä isäntää pölähti taksilla kauppaan. Mökille piti saada heti uusi kiuas, kun vanha oli palanut puhki ja saunomaan oli tultu - etelästä asti.
No, kiuashan ei sopinut taksiin. Isännät lähtivät asioilleen, ja minä selvittämään kuljetusta. Ja kyllähän se kyyti järjestyi. Pian taksi ajeli edellä ja meidän kuorma-auto perässä - sen nelisenkymmentä kilometriä.
Mökillä kiuas vaihdettiin ja isännät kiittelemään. Rupesivat sitten pohtimaan, että kuoppako sille vanhalle kiukaalle pitää kaivaa? Me siihen toppuuttelemaan, että kiuashan pitää kierrättää. No, mukaanhan se entinen kiuas tietenkin otettiin, vihreitä arvoja kunnioittaen.
Tuli seuraava päivä. Samat isännät kurvasivat taas taksilla kauppaan. Tulivat vartavasten makoisista löylyistä ja hyvästä palvelusta kiittelemään - ja toivat meille valtavan säkillisen munkkeja!
Sillä hetkellä sitä taas muisti, miksi tähän hommaan on ryhdytty.

K-kauppiaspariskunta Jarmo Moilanen ja Irene Hiltula Kuusamon Rautiasta

Villen kengät -tarina

Noin 15 vuotta sitten kauppaamme astui äiti ja alle metrin mittainen, tempoileva pikkupoika. Äiti näytti vähän epävarmalta: "Villelle pitäisi saada ensiaskelkengät, kokoa 23." Rauhallisen jutustelun ja leikkinurkkauksen muumitalossa leikkimisen jälkeen Ville istui jo polvella kenkä kädessä. Sanoin huojentuneelle äidille: "Kyllä me pojat tämä hoidetaan."
Noin vuosi sitten, jo tutuksi tulleet äiti ja Ville tulivat jälleen kauppaan. Äiti näytti vähän tuskastuneelta: "Villelle pitäisi saada rippikengät."
Vinkkasin miehenalun mukaani ja sanoin: "Kyllä me miehet tämä hoidetaan." Pohdinnan ja kokeilujen jälkeen Villelle löytyi sporttiset, mutta siistit 43:set. Kaikki olivat onnellisia.
Noin 1 metri, 20 numeroa ja lukuisia kenkäpareja on kulunut Villen ja meidänkin elämässämme. Tämä on kasvutarina, jonka jokaisesta millistä, sentistä ja metristä olemme 110 %:sen ylpeitä ja kiitollisia.

K-kenkäkauppiaspariskunta Pasi ja Tiina Aro Joensuusta

Täydelliset sukset -tarina

Oli ensimmäinen viikko uudella paikkakunnalla, kun tuliterään kauppaamme astui vanhempi, teräväkatseinen mies: "Lempisukset menivät rikki. Uudet pitää saada. Finlandia-hiihto on ylihuomenna."
Kauppaa tehdään periaatteella: jos ei löydy parasta - ei myydä ollenkaan. Kahden tunnin testailun, sääspekuloinnin, pitokeskustelun ja huolellisen voitelun jälkeen käsissä on täydellinen suksipari. Kiitän hyvästä kaupasta, jolloin 10-kertainen Finlandia-hiihtäjä kivahtaa: "Ei vielä kiitetä, hiihdetään ensin."
Kuluu viikko, mies palaa kauppaan ja haluaa minut välittömästi paikalle. Hän ojentaa käden ja puristaa reilusti: "Kiitos. Hiihto onnistui nappiin ja sukset toimivat erinomaisesti. Niin... ja opastin niitä hiihtäjiä tänne muitakin."
Silloin meikäläisen sydän pomppasi ilosta 110 metriä. Ja vaimo mukana.

K-kauppiaspariskunta Tero ja Minna Toivonoja Jumalniemen Intersportista Kotkasta.