– Kyllähän tämä katoavaa kansanperinnettä on. Jos ei lasketa uusia lähiruoka-autoja ja vastaavia, minun tiedossani on Suomesta enää viisi liikenteessä olevaa perinteistä kauppa-autoa, Maksimainen laskee.
Isä Kauko Maksimainen, entinen keskolainen, käynnisti Sourunsalon kyläkauppaa pyörittävän perheyrityksen 56 vuotta sitten. Kari on ollut mukana käytännössä koko ikänsä ja täysipäiväisesti vuodesta 1977. Karin kanssa yritystä pyörittää veli Timo Maksimainen. Kyläkauppa sai rinnalleen kauppa-auton vuonna 1991, kun paikallinen market luopui osasta kauppa-autojaan ja Maksimaiset päättivät ottaa yhden niistä jatkaakseen.
Nyt lähes 30 vuotta myöhemmin Sourunsalon kauppa-auto kiertää edelleen kuutena päivänä viikossa Iisalmen ja naapurikuntien kuten Pielavaden, Lapinlahden, Tervon, Kiuruveden ja Kuopioon liitetyn Maaningan mantuja.
– Vielä 20 vuotta sitten täällä oli paljon pieniä maatiloja, joissa väki oli päivisin kotona. Nyt nuoremmat käyvät päiväsaikaan muualla töissä, mistä johtuen asiakaskuntamme alkaa olla aika iäkästä, Maksimainen kertoo ja lisää, että kevään poikkeusolot ovat hiukan vilkastuttaneet kauppa-autoa.
Vaikka kaupanteon tapa on 30 vuoden kuluessa pysynyt samana, maaseudun autioituminen on näkynyt kauppa-auton toiminnassa: ihmiset asuvat harvemmassa ja ajomatkat ovat pidentyneet.
– 1990-luvulla ajettiin 25 000 kilometriä vuoteen, nyt kilometrejä kertyy 45 000.
Kari Maksimaisen työpäivä alkaa tavallisesti kuudelta, ja ensimmäisenä ohjelmassa on auton täyttö. Kari ja Timon lisäksi Sourunsalon kauppa työllistää kolme vakituista työntekijää. Yksi ryhtyy pakkaamaan lihoja – Sourunsalossa jauhelihat ja karjalanpaistit tehdään ja pakataan itse – ja kuski täyttää autoon maidot, leivät ja juomat. Kassajärjestelmä syöttää valmiin täyttölistan, jonka pohjalta auton valikoimaa täydennetään. Linjalle lähdetään yhdeksän kieppeillä, ja kierros kestää talviaikaan noin iltakuuteen asti ja kesäisin jopa iltayhdeksään.
Kari itse ajaa kauppa-autoa muutaman vuoron viikossa. Auton täytön jälkeen täytyy laittaa kyläkauppa kuntoon.
– Silloin kun kaikki toimii, auto toimii ikään kuin omillaan koko päivän. Jos autoa joutuu illalla vielä korjailemaan, päivät menevät helposti ympäripyöreiksi. Sunnuntaina ei ajeta, mutta kauppa on kuitenkin auki, joten vapaa-ajan ongelmia tässä ei ainakaan tule, kauppias naurahtaa.
Auton valikoimaa Maksimainen kuvaa jopa normaalia pientä kyläkauppaa laajemmaksi. Valikoima on rakentunut vuosien saatossa pitkälti asiakkaiden toiveiden mukaan.
– Valikoimassa on kaikkea tarpeellista ja vähän tarpeetontakin. Ruoan lisäksi tarjolla on muun muassa ompelulankoja ja paljon muuta. Moni ensikertalainen on ollut huuli pyöreänä valikoimastamme. Trendituotteillekin on kysyntää, ja kyllä meillä esimerkiksi avokadoakin menee, Maksimainen kertoo.
– Auto lisää tavaran kiertoa merkittävästi. Ilman sitä joutuisimme karsimaan kaupan valikoimasta aika rajulla kädellä varsinkin tuoretuotteita.
Maksimainen kertoo, että nykyisellä autolla on ajettu jo 660 000 kilometriä, ja kauppias itse täyttää muutaman vuoden kuluttua 70 vuotta. Kauppa-autoilla on tärkeä rooli suomalaisen kaupan historiassa, mutta Maksimainen uskoo niiden aikakauden olevan pian lopullisesti ohi.
– Tosiasia on, että kun auto vaatii seuraavaa isoa korjausta, siihen se luultavasti jää. Uskoisin, että kaikki muut perinteiset kauppa-autot ovat samassa tilanteessa. Jos autokantaa olisi enemmän, jollakin autolla olisi ehkä tulevaisuutta, mutta nyt uskon että viiden vuoden kuluttua kauppa-autojen aika Suomessa alkaa olla ”finito”.
– Sourunsalon kauppa-auto kuitenkin jatkaa niin pitkään kuin auto ja miehet kestävät!
Teksti: Jaakko Mäntyranta
Kuva: Vallilan Vaara
