Teppo ja Liisa Kylmä työskentelivät yli kymmenen vuotta apteekkialalla. Teppo oli proviisori ja ekonomi ja Liisa farmaseutti. Pariskunnan tähtäimessä oli oman apteekin pyörittäminen, mutta apteekkiluvan saamista olisi joutunut odottamaan vuosia. Yrittäjähenkisyys ja intohimo perheyrittämiseen ajoivat K-kauppiaiksi.
Pariskunnan kauppiasura alkoi vuonna 2012 Lappeenrannassa K-Market Kannelista. Toukokuussa 2015 kauppa vaihtui uuteen K-supermarket IsoKristiinaan. Kylmän perheeseen kuuluvat myös Osku 10, Aksu 8, Iitu 4 ja Annu 2. Lapset ovat tuttu näky kaupassa ja kaupan Facebook-sivuilla, joten kyseessä onkin todellinen perheyritys.
Kauppiasyrittäjyys on vastannut Kylmien odotuksia ja he ovat tyytyväisiä uravalintaansa. Tepon mukaan kauppiuudessa heitä motivoi ja palkitsee erityisesti vastuu ja vapaus. Myös kodin ja työn yhteensovittaminen onnistuu parhaalla mahdollisella tavalla, kun pariskunta toimii kauppiaina yhdessä.
Itsehoitovalikoima kauppoihin
Apteekkien itsehoitovalikoiman myynnin vapauttamisesta apteekkialan ammattilaisella Tepolla on selkeä näkemys.
”Koko itsehoitovalikoima voisi olla ruokakaupoissa. Mielestäni tämä jatkuva holhoaminen ja kyttääminen kaikessa ei vain enää ole tätä päivää. Sääntely ei vie mitään eteenpäin eikä mikään kehity, kun muutosta ei vaadita.”
Pelkoa siitä, että kuluttajien turvallisuus vaarantuisi myynnin vapauttamisen myötä, Teppo ei pidä aiheellisena. Hänen mukaansa jo nyt Suomen apteekeissa, pois lukien Helsingin isoimmat pisteet, on itsehoito-osastolla kerralla paikalla enintään yksi farmaseutti. Muulla palveluhenkilökunnalla ei ole lupaa antaa lääkeneuvontaa. Käytännössä itsehoito-osaston henkilökunta saakin kertoa vain sen, mitä paketissa jo lukee. Kaupoissa lääkeneuvonnan tarjoamiseen olisi Tepon mukaan useita vaihtoehtoja.
”Käytännössä neuvonta voitaisiin esimerkiksi ostaa kauppojen asiakkaiden käyttöön lääkeinformaatiota antavilta puhelinpalveluilta, joita on jo olemassa. Toinen vaihtoehto on tuoda myymälään lukitussa telineessä oleva pädi sekä kuulokkeet, joiden kautta asiakkaat voisivat kysyä neuvoa reaaliaikaisesti päivystävältä farmaseutilta. Meillä tätä on jo kokeiltu lisäravinteissa: Leaderillä pädin toisessa päässä oli juuri farmaseutti ja ravintoterapeutti.”
Tepon mukaan kuluttajat ovat nykyään erittäin aktiivisia etsimään itse tietoa lääkkeistä, eivätkä he ole usein edes halukkaita kysymään neuvoa paikan päällä. Itsehoitotuotteiden ostajista äärimmäisen harva kysyy neuvoa farmaseutilta.
Vaatisi perehdytystä
Vaikka lääkeneuvonnan voisi ulkoistaa, pitäisi kauppiaita ja henkilökuntaa kuitenkin perehdyttää aiheeseen. Teppo pohtii, että hän voisi puolisonsa kanssa ottaa apteekkituotteet myyntiin ilman ongelmia vaikka heti, mutta maallikolle tilanne olisi haastavampi. Hänen mukaansa apteekkituotteiden myynti on kokonaan oma maailmansa, mitä alaan perehtymätön ei voi tuntea.
”Farmaseutin koulutus kestää kolme vuotta ja sekin on vain pintaraapaisu. Ei ole siis olemassa koulutusta, jonka jälkeen myyjä voisi antaa lääkeneuvontaa. Kuitenkin jonkinlainen pohjakoulutus tarvittaisiin.”
”Esimerkiksi verkkokoulutuksen muodossa saisi tietoa, mitkä tuotteet kuuluvat mihinkin tuoteryhmään. Muuten niistä ei voi ymmärtää mitään, eikä edes hyllyttäminen onnistuisi.”
Tuotteille oma osasto
Käsikauppa- ja itsehoitolääkkeet vaatisivat Tepon mukaan kaupassa selkeän oman osaston. Kaupan sisäinen terveyskauppa olisikin mielenkiintoinen vaihtoehto, hyviä malleja on jo olemassa.
”Tarvittavan tilan järjestämiseksi tinkisin meidän kaupassa luultavasti käyttötavarapuolesta ja tekisin valikoimaa tehokkaammaksi”, Teppo pohtii.
Nykyisin lääkkeiden hinta on kaikissa Suomen apteekeissa sama. Vähittäishinta muodostuu apteekeissa tukkuhinnasta valtioneuvoston lääketaksataulukon mukaisesti. Tepon mukaan myös hinnoittelu vaatisi vapauttamista, jotta itsehoitotuotteiden myynnin vapauttaminen olisi järkevää ja aitoa kilpailua voisi syntyä. Hän uskoo, että samalla hinnat voisivat laskea noin kymmenen prosentin verran.
”Apteekkien tunnistamaton hävikki on yhtä lailla olemassa kuin kaupoissakin. Kaupoissa tämä saattaisi olla isompi ongelma, koska myymälätilat ovat suurempia. Hintataso ei voisikaan pudota nykyisestä monia kymmeniä prosentteja, koska hävikkiin on varauduttava.”
Optimaalisin paikka tuotteille olisikin oma osasto kaupan sisällä tai niiden sijoittaminen kassojen läheisyyteen, jolloin valvominen olisi helpompaa.
Teksti ja kuvat: Jussi Similä
Lue lisää Kehittyvästä Kaupasta 7/2016
