Miten sinusta tuli asiakkaiden kiittelemä kassamyyjä?
Ihan sattumalta. Olin kesätöissä Lahdessa K-Citymarketissa. Opiskelin merkonomiksi ja pohdin, miten kassapalvelua voisi parantaa. Oivalsin, että ostosten kulkiessa hihnalla ei tapahdu oikein mitään muuta. Rupesin pikkuhiljaa lisäämään hetkeen juttelua. Kun armeijan jälkeen tulin tänne Poriin opiskelemaan, hakeuduin töihin paikalliseen Cittariin. Täällä olen jatkanut samalla tyylillä ja saanut mainetta höpöttävänä kassa-Nikona.
Mikä merkitys sillä on, että kassalla voi jutella?
Asiakkailta saamani palautteen perusteella sillä on suuri vaikutus. Joku kuvaili, että raskaskin päivä kevenee. Ja että asiakas on tuntenut itsensä tärkeäksi ja huomioiduksi. Jotkut jopa valitsevat kassani saadakseen vaihtaa muutaman sanan. Joillekin se voi olla ainoa hetki päivässä, kun saa puhella. Mitä sulle kuuluu, on neutraali kysymys. Siitä ei voi kukaan suuttua, se vapauttaa tilanteen. Kun saan ihmiset mukaan juttelemaan, tunnen onnistuneeni työssäni.
Mistä ammennat jaksamista työhön?
Harrastan kamppailulajeja: kendoa ja taekwondoa. Ne kasvattavat kanttia ja sietokykyä – periksi ei saa antaa. Myyjän työssä tarvitaan samanlaista mielenhallintaa. Jos on huono päivä, se ei saa näkyä asiakkaalle. Kamppailulajeissa oppii myös älyttömän hyvät käytöstavat. Vastustajan kunnioittaminen ja kohteliaisuus ovat niissä tärkeitä.
Mitä tekisit työksesi, jos et olisi kassamyyjä?
Minua kiehtovat numerot. Kun valmistun trade- nomiksi, voisin ryhtyä kirjanpitäjäksi. Helposti luullaan, että se on yksinäistä puurtamista, eikä siksi sopisi minun kaltaiselleni puheliaalle ihmisille. Todellisuudessa koneet laskevat tänä päivänä, ja kirjanpitäjä esittelee vaikkapa yrityksen tilinpäätöstä. Ja siinä hommassa saa puhua!
TEKSTI Virpi Adamsson / KUVA Jussi Partanen
