Vanhusten kotihoidon lisääntyminen näkyy myös kaupan arjessa. Haarajoen K-market Helmeri toimittaa ruokaa Järvenpään kotihoidon asiakkaille.
Myyjä Toni Korpi avaa töihin tultuaan tietokoneen, printtaa asiakkaiden ostoslistat ja lähtee kärryjen kanssa kiertämään hyllyjä ja keräämään tuotteita. Hän kuljettaa ruokaa asiakkaille neljänä päivänä viikossa ja ostosten keräämiseen menee päivästä noin kolmannes. Iltapäivällä kierroksen jälkeen hän alkaa laittaa juomahyllyjä kuntoon.
Osa asiakkaista soittaa tai meilaa omatoimisesti ostoslistat kauppaan; monet tilaukset tulevat Järvenpään kaupungin kotihoitajilta, jotka ovat laatineet listat yhdessä vanhusten kanssa. Kotiin kuljetettavat ostokset ovat tuiki tavallisia tuotteita. Eineksiä menee melko paljon, olutta ja siideriä ei lainkaan, sillä alkoholin kotiinkuljetus ei ole sallittua.
”Ostoslistassa tuotteet saattavat olla hyvinkin tarkasti nimettyjä, mutta osalle itse tänne soittavista voin valita vaihtoehdot – valitsen ostokset, kuten ostaisin ne itselleni”, Korpi kertoo.
Kun hän puolenpäivän maissa kaartaa pakettiautonsa tuttuun pihaan, verhot jo heilahtavat tai ulko-ovi raottuu. Vastaanotto on lähes aina lämmin ja välillä on kahvitkin keitettynä. ”Vaikka on kiire, en mitenkään pysty olemaan vaihtamatta kuulumisia.”
Korpi on työskennellyt Helmerissä kuusi ja puoli vuotta ja hoitanut kotiinkuljetuksia muutaman vuoden.
Vanhuspolitiikka näkyy kaupassa
Kauppias Helge Salmenahon mukaan ruuan kotiinkuljetus vaatii Korvelta hyvää ja herkkää psykologista silmää. ”Monelle vanhukselle Tonin tulo on päivän kohokohta”, Salmenaho tietää. Hän on ollut Helmerissä kauppiaana 28 vuotta ja koko sen ajan kauppa on tehnyt kotiinkuljetusta. Nykyisin kotiinkuljetusasiakkaita on kymmeniä Järvenpään, Pornaisten ja Mäntsälän alueella.
Suurempia investointeja palvelu ei ole vaatinut; pakettiauto ja navigaattori riittävät. Seuraavaan pakettiautoon on tarkoitus hankkia jäähdyttimet helpottamaan kesäajan kuljetuksia ja vähentämään helteellä reissujen määriä.
Kotiinkuljetus maksaa kymmenen euroa, jonka asiakas maksaa ostosten yhteydessä. Monille palvelu on niin kullanarvoinen, etteivät he pidä kymppiä kalliina.
Salmenaho on hyvin perillä vanhustenhoidon tilasta. Hyvältä ei hänenkään mielestä näytä se, että yhä huonokuntoisempia vanhuksia asuu kotona vähin palveluin. Vanhustenhoidon keskittäminen yhä enemmän koteihin näyttäisi tuovan kaupoille uudenlaisia palvelutoiveita ja myös poikkeuksellisia vastuita. Järvenpään kaupungilta ehdotettiin Salmenaholle, että he ottaisivat joidenkin asiakkaiden avaimet voidakseen ruokien vientireissulla varmistaa, että kaikki on kunnossa. Tällaiseen palveluun kaupan aika ja resurssit eivät kuitenkaan riitä. ”Lähdemme siitä, että jos emme pääse jonkun asiakkaan luokse, soitamme heti kotihoitotoimistoon.”
Salmenahon mukaan toiminta kannattaa, jos asiakkaita on riittävästi. ”Pitkäjänteisyyttä vaaditaan, sillä vuodessa tai parissa tätä ei saa tuottavaksi. Meilläkin oli ensimmäisen 10-15 vuoden aikana vain muutama kotiinkuljetusasiakas.”
Ruokaa ja turvallisuutta
Toni Korpi tähtää pakettiauton kaupan lastauslaiturille, sommittelee laatikot ja muovikassit tavaratilaan ja starttaa tienpäälle. Ihmiset ja osoitteet ovat tuttuja, joten navigaattoria hän ei tänäänkään tarvitse.
Vaikka Korpi tykkää piipahdella vanhusten luona, hupiajeluksi hän ei ruuankuljetusta luonnehtisi. Parhaimmillaan hän kiskoo kahdeksaa ruokakassia hissittömään kerrostaloon. Kuntosalille ei vapaa-aikoina tule kaipuuta.
Tänään ensimmäinen ruokasatsi menee läheiselle koululle, siitä matka jatkuu Järvenpään keskustan tuntumaan kerrostaloon. Korpi nostaa ruokakassit autosta, soittaa ovisummeria ja hurauttaa hissillä ylös. Ovella odottaa iloinen rouva, joka oitis äityy kehumaan Korpea.
”Hän on niin ihana kaveri, ja iso apu meille, hänen käynnistään tulee myös turvallisuudentunnetta”, Anna-Liisa Pohjalainen (kuvassa) sanoo.
Pohjalaisen pariskunta on käyttänyt ruuankuljetuspalvelua vuoden alusta. Koko viikon ruuat tuodaan aina tiistaisin. He ovat olleet erittäin tyytyväisiä palveluun.
”Mieheni kulkee nykyään rollaattorilla, emmekä enää pääse kauppaan isommille asioille. Jotain pientä saatan käydä itse ostamassa tuosta läheltä.”
Korpi auttaa ostokset keittiön pöydälle, ojentaa rouvalle lähetyslistan ja näppäilee kortinlukijalle summan 79.54 euroa. Koneen hakiessa yhteyttä Korpi ja Pohjalainen rupattelevat niitä näitä, kuulumisia ja säitä.
Teksti: Sirpa Palokari
Kuva: Timo Flinkkilä
