Elettiin 2000-luvun alkua, kun Ari Ruissalo ja Janne Koskinen tutustuivat toisiinsa. Ehkä se oli Porin K-Market-kauppiaiden mainosringissä, ehkä jossain yhteisissä riennoissa, kuka enää muistaa. Nykyisin he vaikuttavat kauppiaina Pirkanmaalla, mutta ystävyys on jatkunut.
Toisen polven kauppias Ruissalo on tehnyt kauppiasuraa 31 vuotta, joista 17 viimeistä K-Supermarket Westerissä Tampereella. Koskinen puolestaan luotsaa nykyisin Harjuniityn, Linnavuoren ja Koskenmäen K-Marketeja Nokialla.
Se, miten kaksikko päätyi viime marraskuussa Nepalin vuorille, onkin sitten ihan oma tarinansa.
– Olen harrastanut aiemmin vuorikiipeilyä. Jylhät vuoret ja luonnon kauneus ovat minulle muistutus ihmisen pienuudesta. Olin kuitenkin kadottanut sen tässä välissä, kun edellisestä matkastani oli jo 13 vuotta, Ari Ruissalo kertoo.
Kun hän törmäsi Kapua-järjestöön, kipinä syttyi taas. Kapua toteuttaa matkoja, joissa kerätään varoja kehitysmaiden ihmisten ja luonnon hyväksi sekä ylitetään kohdemaassa fyysinen haaste. Omat matkakulunsa osallistujat maksavat itse, minkä lisäksi he toteuttavat vuoden aikana henkilökohtaista varainkeruuta paikallisille kohteille.
Nepalin-matkalla kerättiin varoja nuorten ja vammaisten ihmisten oikeuksia edistävään työhön sekä kavuttiin klassinen vaellusreitti Annapurna Circuit. Kun Ruissalo kysyi Koskista mukaan, ympäripuhumista ei tarvittu.
– Asia on lähellä sydäntäni sitä kautta, että oma lapseni on kehitysvammainen. Olemme vuosikausia tehneet lahjoituksia Lastenklinikoiden Kummeille ja Kehitysvammaisten Tuki ry:lle, ja ajattelin että tässä on mahdollisuus tehdä jotain ihan uutta. Sanoin Arille, että helkutti, mä lähden mukaan!
”Juoksin seinään kuvitellessani olevani korvaamaton”
Uskallus ottaa useamman viikon irtiotto kaupalta ja heittäytyä puhelinyhteyksienkin ulkopuolelle ei ole yrittäjiltä mikään itsestäänselvyys. Yksi matkan keskeisimpiä opetuksia liittyy kuitenkin juuri siihen.
– Nykypäivänä ei saa enää olla niin, että kauppiaat ovat ainoita, jotka tietävät kaiken. Vastuunjaon pitää olla kaupalla hoidettu normaalitilanteessakin hyvin, eikä tämä matka siinä mielessä vaatinut erityisjärjestelyjä, Ruissalo kiteyttää.
Myös Janne Koskinen pääsi matkaan rauhallisin mielin, kun kaupat jäivät vaimo Terhin sekä kauppojen luottotekijöiden käsiin. Etukäteen henkilökunnan kanssa käytiin läpi mahdollisia poikkeustilanteita ja toimintaohjeita niiden varalle.
Vastuun jakamista Koskinen on oppinut urallaan kantapään kautta.
– Paloin loppuun vuonna 2006, minkä jälkeen kauppiasurani jäi hetkeksi tauolle. Juoksin seinää päin kuvitellessani olevani itse korvaamaton. Siitä oppineena pyrin nykyisin ottamaan omalta niskaltani kaiken ylimääräisen pois.
Ilmiö on tuttu myös monenlaisissa K-kauppiaiden luottamustehtävissä pitkään toimineelle Ruissalolle. Hän vakavoituu hetkeksi muistellessaan myös omaa isäänsä, joka ei kauppiaan työstä lomia pitänyt.
– Meillä länsimaissa vallitsee kulttuuri, jossa koetaan yrittäjän ansioksi olla mahdollisimman monta tuntia töissä. Minulla on ollut tapana kysyä vastakysymyksenä, että kuinka iso osa mahtoi olla tehokasta työaikaa. Olen aina rohkaissut kauppiasvalmennettavianikin opettelemaan ottamaan aikaa myös itselle.
– Ensin jaksaa, sitten pitää jaksaa ja lopuksi on pakko jaksaa, Koskinen jatkaa. – Siinä vaiheessa aletaan olla vaarallisella alueella. Painetta kauppiaan työssä on aina, mutta vastuuta pitää uskaltaa jakaa. Se on tärkeää ymmärtää jo ennen kuin näkee itsensä tai jonkun tuttunsa palavan loppuun.
Pitääkö aina olla tavoitettavissa?
Kun Ari Ruissalo teki edellisen pidemmän matkansa vuonna 2011, maailma oli vielä täysin erilainen. Nyt wifi-yhteyksiä on kaikkialla ja arjen oravanpyörä seuraa helposti mukana minne ikinä meneekään.
– Omassa elämässä ja kaupassa voi olla haasteita, ja luottamustehtävissä pääsee vielä kuulemaan muiden kauppiaiden haasteet päälle. On tärkeää päästä välillä irtautumaan kaikesta tästä, ja joskus se voi vaatia pidempää välimatkaa. Lapissa tai Ruotsin-laivalla ollessa joku voi vielä ottaa yhteyttä, Ruissalo naurahtaa.
”En ole kokenut samanlaista vapauden tunnetta sen jälkeen kun aloitin kauppiasurani vuonna 1998.”
Kauppias Janne Koskinen
Koskisen haaste on sama: on helppo ajautua tilanteeseen, jossa kolmen K-Marketin kauppiasyrittäjä ei ole vapaalla juuri koskaan. Ongelma kiteytyy siihen, pitääkö koko ajan olla tavoitettavissa.
– Nepalissa puhelin oli suurimman osan ajasta lentotilassa, enkä ole kokenut samanlaista vapauden tunnetta sen jälkeen kun aloitin kauppiasurani vuonna 1998.
Hiljaa hyvä tulee
Fyysistä peruskuntoa kaksikko kohotti ennen matkaa nousemalla kuntoportaita enemmän kuin laki sallii. Varusteista tärkeimmiksi osoittautuivat hyvät kengät sekä makuupussi – pakkasta oli majoituksissa öisin kylmimmillään –7C.
Tärkeää oli valmistautua myös henkisesti. – Piti olla valmis ottamaan vastaan myös kaikki epämiellyttävä, pienet kivut, kylmyys ja yksipuolinen ruoka. Itse päätin heti kättelyssä, etten lähde valittamaan, vaan nautin joka hetkestä, Koskinen kertoo.
8–17 kilometrin päivävaelluksille lähdettiin aamukahdeksalta ja perillä majapaikoissa oltiin iltapäivällä. Korkeassa ilmanalassa ainaisena riskinä on vuoristotauti, mutta siltä kauppiaat säästyivät. Siihen auttoi rauhallinen vauhdinpito.
– Välillä näki porukkaa, joka harppoi ohitsemme kauhealla vauhdilla. Hetkeä myöhemmin kohtasimme samat tyypit oksentamassa tien penkassa taju kankaalla. Oppaat muistuttivat, että vuori kyllä pysyy täällä ja takaisin voi aina tulla jos nousu ei onnistukaan, Ruissalo kertoo.
60 000 euroa hyväntekeväisyystyöhön
Koko 14 hengen seurue onnistui kuitenkin nousemaan pääkohteeseen, 5 416 metrin korkeuteen Thorung La -solaan. Kokemusta rukouslippujen täplittämällä huipulla ei kauppiaiden mielestä voi kuvata sanoin.
Mieleenpainuvia hetkiä riitti toki muitakin. Vaellusten jälkeen oli aina hienoa saapua majapaikkaan, lyödä oppaan kanssa ylävitoset ja kerääntyä porukan kanssa keskustelemaan.
– Thorung Phedissä, viimeisessä yöpaikassamme ennen nousua, päätin olla hetken itsekseni ja istuin vuorenrinteeseen. Olin siinä puolisen tuntia ja imin sisääni kaikkea ympäriltäni. Se oli henkistyneimpiä hetkiä elämässäni, Koskinen muistelee.
Matkan aikana vierailtiin myös avustuskohteissa. Kirjoitushetkellä Kapua-porukka oli kerännyt jo noin 60 000 euroa alueen toimijoille. Ruissalo kertoo keränneensä rahaa lakua myymällä, Koskinen polttopuilla. Rahan jakamisen kohteisiin hoitaa Väestöliitto.
Tällaisella summalla saa Nepalissa tehtyä valtavasti. – Järjestöt tekevät Nepalissa älyttömän hyvää työtä pienillä resursseilla, Koskinen kehuu.
Olemmeko aina oikeiden asioiden perässä?
Janne Koskinen tunnustaa, että paluu Pirkanmaalle ja keskelle suomalaista joulutohinaa oli haastavaa. Osa miehestä taisikin jäädä vuoristoon.
Ari Ruissalo kertoo pohtineensa töihin palattuaan paljon sitä, mihin me länsimaissa oikein tarvitsemme tätä tuhansien ja tuhansien tuotteiden valikoimaa – vai voisiko vähän vähempikin riittää?
Ennen kaikkea matkalta jäi hänen mieleensä se, miten sulassa sovussa buddhalaisuus, hindulaisuus ja muut kulttuurit Nepalissa elävät. – Toisten ihmisten ja eläinten kunnioittaminen on asia, jonka haluaisin kopioida tänne meille.
Mietintämyssyssä kauppiailla on jo tuleva matka ja kiinnostuneita viestejä on tullut myös K-kauppiaskollegoilta. – Toivottavasti saisimme tuleville reissuille muitakin kauppiaita mukaan, Ruissalo innostaa.
Jokainen voi löytää irtiottoihin oman tapansa, mutta olennaista kauppiaskaksikon mielestä on, että kaikki meistä oppisivat raivaamaan hektisestä arjesta aikaa myös itselle. Ja kun jotain sopivaa tulee eteen, Janne Koskisen resepti on yksinkertainen: ”Reppu selkään ja menoksi!”
– Täällä meillä kaikilla on koko ajan hirveä kiire ja valtavasti tavoitteita. Minulle tuli matkalla tunne, että olemmekohan me kuitenkaan aina ihan oikeiden asioiden perässä. Löytyykö onnellisuus niistä asioista, joita me tavoittelemme?
Lue lisää ja tutustu Ari Ruissalon ja Janne Koskisen keräyssivuihin:
Lue koko juttu 9.1.2025 ilmestyneestä Kehittyvästä kaupasta.
