Äitinä hän tuli siihen tulokseen, ettei halua ainakaan omista lapsistaan uusavuttomia nuoria. Syntyi ajatus kokkikoulusta, jossa keitettäisiin ainakin ne perunat ja ehkä makaronit. Ja annettaisiin lapselle onnistumisen tunne. Että, hei, mä osaan.
– Ruoanlaittaminen ja kaupassa käyminen ovat niin jokapäiväisiä asioita. Miksi niistä on tehty mörkö? Tuntuu, että lasten ei tarvitse enää sitoutua kotiaskareisiin, hän ihmettelee.
KEITTIÖSSÄ aistit täyttyvät ruoan tuoksuista ja lasten innokkaasta puheen pulputuksesta. Kattilat kolisevat, ja jauheliha tirisee pannulla. Meneillään on pienten koululaisten kokkikurssi.
Kauppias syventyy hetkeksi neuvomaan kurkkua pilkkovia Alisaa ja Ollia. – Katsokaa sormia. Ilmeet ovat keskittyneitä, eikä laastaria tarvita.
Lähialueen muksujen ruokakasvattajaksi heittäytynyt K-kauppias pohtii, että lapset saavat olla arjen sankareita kodin töihin osallistuessaan. Samalla he voivat tuntea itsensä tärkeäksi.
ON TAPAHTUNUT valtava muutos 1980-luvulta, jolloin Puhakka vietti itse lapsuuttaan. Kiireisiä vanhempia kuului silloin auttaa kotitöissä. Vieressä kuuntelevat pikkukokit innostuvat kertomaan omista taidoistaan. Partioleirillä opittiin tiskaamaan käsin. Yksi kertoo tehneensä kotona munakasta, toinen aamupalan.
Puhakka kyselee, voisiko vanhemmille tehdä aamupalan joka sunnuntaiaamu tai joskus hienon voileivän ihan muuten vaan.
– He ilostuisivat varmasti. Kun onnistut, niin innostut. Ja kun innostut, niin onnistut! Anni tapailee hyvän kehää.
Hän kertoo kurssilaisille, että on ihanaa tulla kotiin, jossa lapset ovat tehneet ruoan tai tiskanneet. Sitä paitsi se on reilua.
– Sanon usein tytöilleni, että koti ei ole mikään palvelutalo. Sitä voisi tehdä vaikka vuorolistat, milloin lapset hoitavat ruoanlaiton ja milloin vanhemmat.
– Osallistumisen voi aloittaa helpoista jutuista. Vaikka salaatista. Se maistuukin paremmalta, kun voi sanoa, että tämä on mun tekemää.
ANNI PUHAKKA on kolmen turkulaisen K-Marketin kauppias. Yksi niistä on Vähä-Heikkilän K-Market. Paikallinen omakotitaloyhdistys lähti innolla mukaan järjestämään kokkikurssia lapsille. Opettajatkin löytyivät omista jäsenistä: pitopalveluyrittäjät Mikko ja Päivi Ahola.
– Tämä kuulosti hauskalta idealta. Ompelin jopa lapsille essut, Päivi Ahola kertoo.
TÄNÄÄN TEHDÄÄN sosekeittoa, veneperunoita ja jauhelihakastiketta. Jälkiruoaksi on kiisseliä pannukakun kera. Lisäksi leivotaan sämpylöitä ja pilkotaan kurkkua ja tomaattia.
– On tärkeää tutustua raaka-aineisiin ja uskaltaa kokeilla sitten kotona. Ruoanlaiton ei tarvitse olla yksioikoista ja tylsää, Aholat tuumivat.
Anni lisää, että kaupoissa on hyvät valikoimat ja netti täynnä kaikenlaisia reseptejä. – Kännykkä vain auki ja katsomaan, mitä voisi tehdä.
SEURAAVAKSI KATETAAN porukalla pöytä ja sitten syömään. Porkkanasta, sipulista ja bataatista tehty sosekeitto maistuu lapsille. Ruokapöydässä opetellaan myös pöytätapoja. Jutellaan ruoasta ja kaikenlaisista kotitöistä. Anni Puhakka paljastaa, että seuraavaksi hän aikoo kutsua muksut kauppaansa ja kertoa, miten siellä toimitaan.
TEKSTI Virpi Adamsson / KUVAT Robert Seger
