Millainen on rautakaupan työurasi?
Diplomikauppias Veijo Tuppuri palkkasi minut reilut 20 vuotta sitten sisustusmyyjäksi, mutta aloitinkin varastossa, kun siellä tarvittiin kiireapulaista. Pian siirryin lvi-tiskille ja noin 15 vuotta sitten rakennustarvike- ja talotekniikkamyyjäksi. Työ on muuttunut, kun kaupan aukioloajat ovat laajentuneet eikä enää rakenneta pitkästä tavarasta, vaan asiakkaat hakevat valmiita ratkaisuja ja kaiken on sujuttava nopeasti.
Miten sesongit näkyvät?
Kevät ja kesä ovat tosi kiireisiä, talveksi tahti rauhoittuu. Sesongin ulkopuolella on aikaa pistää myymälää kuntoon ja osallistua vaikkapa tavarantoimittajien koulutuksiin. On täysi työ pysyä ajan hermolla, sillä uutuustuotteita ja uutta lainsäädäntöä tulee jatkuvasti. Vaikka kaikki tieto löytyy nykyään netistä, niin seuraan myös ammattilehtiä ja käyn alan messuilla.
Mikä on parasta työssäsi?
Asiakkaat ovat se juttu. Monista on tullut hyviä tuttuja, ja yritysmyynninkin puolelta jotkut käyvät asioimassa kanssani. Olen oppinut hyväksi kuuntelijaksi ja esittämään asiat ymmärrettävästi. Meillä myyjillä on suuri vastuu siitä, mitä myymme ja miten ohjeistamme. Jos jotain ei tiedä, sekin on sanottava reilusti. Pitää myös selvittää, mitä asiakas osaa ja haluaa tehdä itse. Kaikkeen, mitä myymme, voimme tarjota asennuspalvelua.
Mistä syntyy hyvä fiilis?
Meillä on todella mukava työporukka. Huumori kukkii, kaikki hoitavat osuutensa ja auttavat toisiaan. Neuvomme nuoriamme ja opastamme heitä hyvään alkuun työurallaan.
Mitä tekisit työksesi jos et olisi rakennustarvikemyyjä?
Minusta olisi varmaan tullut ammattitanssija tai tanssinopettaja, jos kilpatanssi ei olisi jäänyt perhe-elämän kiireisiin 23 vuodeksi. Viimeiset kahdeksan vuotta olen taas harjoitellut, latinalaisia tansseja ja tavoitteena on osallistua maailman suurimpaan tanssifestivaaliin Blackpooliin.
Miten harrastus sopii työn oheen?
Erinomaisesti. Kova treeni pitää kropan ja aivot niin hyvässä kunnossa, että töissäkin jaksaa paremmin. Kiitos kauppias Ismo Penttisen, kisareissut on aina saatu sovitettua työvuoroihin. Työkaveritkin käyvät välillä katsomassa ja kannustavat. Kun asiakkaat kysyvät, mitä harrastan, he eivät ole uskoa korviaan. Tämä ei taida sopia mielikuvaan rautakaupan myyjästä, vaikka välillä kuulemma tanssahtelen hyllyjen välissä.
Lue koko juttu 19.9. ilmestyvästä Kehittyvästä kaupasta.
TEKSTI Kirsi Suurnäkki-Vuorinen / KUVA Mikko Käkelä
