”Ruoan turvallisuudella on oma hintalappunsa”

Jaa

Ostoskoriinsa kotimaisia tuotteita valitseva on turvallisilla vesillä, sanoo Ruokaviraston pääjohtaja.

RUOKAVIRASTO  tutkii, ohjeistaa ja valvoo elintarviketurvallisuutta sekä jakaa ruoantuotantoon liittyviä tukia. Pääjohtaja Antti-Jussi Oikarisen silmien alta kulkee koko suomalaisen elintarviketuotannon pitkä ketju tuottajalta, teollisuuteen, kauppaan, ravintoloihin ja kuluttajalle asti. Häneltä on hyvä kysyä, mistä kaupan hyllyssä olevan kotimaisen ruoan hinta muodostuu. Vastaus on lyhyt ja ytimekäs:

– Se syntyy koko ketjun kuluista, ruoan matkasta pellolta pöytään. Ja valtio lyö veronsa päälle.

Asia on kuitenkin moniulotteisempi. Oikarinen puhuu ruokaturvasta. Se tarkoittaa monia asioita, kuten ruoan turvallisuutta, sen laatua ja ravitsevuutta. Niissä näkyvät kotimaisen ruokajärjestelmän arvot.

– Ne ovat meidän vahvuus ja kovin juttu. Kansainvälisissä ruokavertailuissa Suomi on rankattu kärjen tuntumaan juuri turvallisuuden ja laatuasioiden ansiosta.

Oikarinen korostaa, että se valvoo asioita voimassa olevien EU-direktiivien ja suomalaisen oman lainsäädännön mukaan. Se ei ota kantaa poliittisiin asioihin. Ruokavirasto valvoo muun muassa vierasainejäämiä ja taudinaiheuttajia. Suomalaiset juurekset, hedelmät ja marjat ovat tutkitusti puhtaampia kuin kilpailijamaissa tuotetut.

Myös ruoan vastuullisuus maksaa. Tuotantoketjussa tehtävän työn ja valvonnan ansiosta kananmunat ovat salmonellattomia. Olemme vähiten antibioottia käyttävien maiden joukossa.

Maito, liha ja kananmuna ovat jäljitettävissä tilalle asti. Läpinäkyvän toimitusketjun ansiosta tuotantoeläimien kasvatusolot tunnetaan. Suomessa sikojen saparoita eikä kanojen nokkia typistetä, kuten muualla Euroopassa yleisesti tehdään.

KÄYTÄNNÖSSÄ KAIKKI KOTIMAINEN on lähellä tuotettua. Kuljetusmatkat eivät ole pitkiä. Tämä tuo tuotantoon ekologisuutta ja eettisyyttä.

 Oikarinen nostaa esille ilmastonmuutoksen tuomat vaatimukset. Niitä mietitään ruokaketjun eri osissa tuotannosta lähtien. Esimerkiksi K-ryhmä on sitoutunut kansainvälisiin ilmastotavoitteisiin ja ottanut tavoitteeksi olla hiilineutraali vuonna 2025. K-ryhmä kannustaa myös tavarantoimittajiaan, koko toimitusketjuaan ja asiakkaitaan päästöjen vähennystoimiin.

Ruokavirasto ei itse tee suoraan ilmastotekoja, vaan vaikuttaa välillisesti ketjun ilmastoratkaisuihin opastamalla ja neuvomalla ketjun eri osissa. Kuluttajia se ohjeistaa erityisesti ravitsemusasioissa, mutta myös ilmastoasioissa, sillä asiakkailla on merkittävä rooli kaupan tiskillä ostopäätöksiä tehdessään.

Ruokaviraston pääjohtaja muistuttaa, että ruoka on myös turvallisuutta.

– Kun kriisi iski päälle, ensimmäisenä rynnättiin ruokakauppaan. Ylimääräiset hernekeittopurkit olivat turvallisuuden tae. Se on jossain dna:ssa, alitajunnassa.

Osa ruokaturvaa on ravinnon saatavuus kaikissa olosuhteissa. Puhutaan huoltovarmuudesta, jonka korona nosti kaikkien tietoisuuteen. Mitä enemmän kotimaista raaka-ainetta on saatavilla sitä korkeampi on ruokaturvan taso. Suomessa omavaraisuusaste on 80 prosenttia, kun se esimerkiksi Ruotsissa on 50 prosenttia.

HUOLTOVARMUUS on ollut poikkeusolojen käsite. Laajemmin ajateltuna se on Oikarisen mukaan varautumisen lisäksi koko ruokajärjestelmän kestävyyttä ja pitkäjänteistä toimintaa.

Kauppa on tasapainoisen ruokaketjun tärkeä osa. Sillä on näköalapaikka aistia kuluttajan aikomuksia ja välittää niitä ketjun alkupäähän tuottajille ja teollisuudelle. Vastaavasti kauppa on avainasemassa kertomassa kuluttajalle ketjun alkupään vastuullisesta toiminnasta.

– Nykyoloissa ei voisi ajatella, että ruokahuolto hoidettaisiin ilman kaupan myötävaikutusta, Oikarinen sanoo.

 

Teksti: Virpi Adamsson; kuva: Ruokavirasto

 

Lue koko juttu elokuun Kehittyvästä kaupasta