K-supermarket Seilorin lastauslaiturilla Espoonlahdessa käy arkiaamuisin kuhina. Vapaaehtoiset seurakunnan työntekijät tulevat autolla hakemaan kaupan ylijäämäruokia ja kuljettavat ne edelleen jaettavaksi apua tarvitseville.
Seilorin diplomikauppias Heimo Välistä voi hyvällä syyllä kutsua ylijäämäruoan jakelun pioneeriksi. Ajatus hävikiksi jäävän ruoan lahjoittamisesta syntyi jo 1980-luvun puolivälissä. Välisen silloisessa kaupassa Helsingissä Länsi-Pasilan Ratamarketissa oli kotiinkuljetusjärjestelmä ja välillä toimitettiin ylijäämäruokaa mm. Pasilan työpajalle. Toiminta oli vielä pienimuotoista. Välisen seuraavassa kaupassa Espoon Soukassa ruoan jakelua järjestöille jatkettiin. Järjestelmällisemmäksi ja säännölliseksi ruoan jakelu muuttui Välisen siirryttyä kauppiaaksi Seiloriin vuonna 1993. Nyt jo 16 vuotta työ on ollut osa kaupan päivittäisiä rutiineja.
Eniten jaetaan leipää
Yhteistyökumppani löytyi alueen seurakunnasta. Noin 20 vapaaehtoista käy vuorotellen 2-3 hengen ryhmissä omilla autoillaan hakemassa arkiaamuisin kaupan lastauslaiturilta heille valmiiksi kerätyt ruokalaatikot ja -kassit.
Kaupan päässä työ käy nopeasti eikä vaadi ylimääräisiä käsiä. ”Lähellä viimeistä käyttöpäivää olevat tai vahingoittuneet ruoat kerätään joka tapauksessa pois myymälästä. Meidän henkilökunta tarkistaa tuotteiden päiväykset aamuisin ja ottaa tiskistä pois ne, joiden viimeiset käyttöpäivät ovat hyvin lähellä”, Välinen kertoo.
Tuotteiden pussitus ja muu lajittelu tapahtuu seurakunnan tiloissa. Osa on pussitettu valmiiksi, osan tuotteista voivat hakijat itse valita tarpeensa mukaan. Leipää menee jakeluun eniten, mutta myös hevi-tuotteita, eineksiä ja lihajalosteita viedään seurakuntaan jaettavaksi.
Tarvetta on
Heimo Välinen on itsekin välillä käynyt seuraamassa seurakunnan ruoanjakelua ja toteaa ykskantaan tarpeen olevan suurta.
”Ei sinne mersuilla tulla ruokaa hakemaan, vaan todelliseen tarpeeseen tavara menee. Ihmisillä on elämässään paljon vaikeuksia.”
Seurakunta ei kysele ihmisten taustoja ja pyrkii jakamaan ruoan tasapuolisesti. Ruoan hakijoiden määrä on jatkuvasti kasvanut. Nykyään Espoonlahden seurakunta jakaa päivittäin 100-120 ruokakassia, vuosittain se tekee noin 15 000 kassia. Jokaisen kassin arvoksi Välinen arvio noin 10-20 euroa. Jos ruokaa jää yli, ylimääräinen toimitetaan läheiseen vanhusten palvelutaloon.
Kauppakin hyötyy
Välinen muistuttaa ylijäämäruoan jakelun olevan eettisesti oikea ja hyvä ratkaisu ja lisäksi kaupan edun mukaista.
”Tuoretuotteissa tulee eniten hävikkiä koko myymälässä, prosentin verran vuosittain. Meille hävikkiin menevien mutta silti vielä syömäkelpoisten tuotteiden jakaminen on myös tapa pitää korkeaa laatua yllä ja mielestäni parempi tapa kuin punalaputtaa tuotteet.”
Välinen antaa tunnustusta seurakunnan vapaaehtoisille. ”He ovat kullanarvoisia, ilman heitä homma ei pyörisi.”
Hyvä mieli kaikille
Kauppias toivoisi yhä useamman kaupan ja kauppiaan tulevan mukaan hyväntekeväisyystyöhön. ”Kun voi omalta osaltaan olla helpottamassa ihmisten hätää, tulee hyvä mieli eikä se ole itseltä pois.”
Välinen uskoo meneillään olevan hävikkiruoan jakeluun liittyvän lakialoitteen vievän hyvää asiaa eteenpäin, mutta toivoo sen kuitenkin pysyvän vain vahvana suosituksena. ”Suomessa kaupan alalle asetettuja erilaisia säädöksiä on jo nyt todella paljon. Kauppa tarvitsee ruoka-avussa hyviä yhteistyökumppaneita, ei lisää sääntelyä. Jos laki velvoittaa ja pakottaa, se varmasti lisäisi byrokratiaa ja valvontaa. Pikemminkin tämän pitäisi perustua jokaisen omaan oivallukseen siitä, että ylijäämäruoan eteenpäin jakelu hyödyttää kaikkia.”
Osa rutiinityötä
K-citymarket Klaukkalassa myynnistä poistettu ruoka kuljetetaan eteenpäin kahdesti viikossa. ”Tuotteita menee oman seurakuntamme lisäksi Nurmijärvelle seurakuntien jaettavaksi ja Helsinkiin Hurstin ruoanjakelupisteeseen”, kertoo kauppias Tomi Huuho. Toiminta on ollut osa kaupan rutiinia jo useita vuosia ja sujuu kauppiaan mukaan normaalin työn lomassa.
”Olemme jo pitkään tehneet työtä sen eteen, ettei ruokaa menisi roskikseen ja että vielä syötävät tuotteet voitaisiin edelleen toimittaa ruokaa tarvitseville. Toimintamalli on selkeä eikä tätä meillä ajatella lisätyönä. Hakijat tietävät, mistä ja miten tuotteet haetaan ja hoitavat jakelun itse.”
Eniten Klaukkalassakin ruokajakeluun toimitetaan leipää. Myös einesvalmisteita, kuten makkaroita ja lihajalosteita, sekä hedelmiä ja vihanneksia jää usein jaettavaksi. Hyväntekeväisyyden sijaan Huuho puhuu mieluummin sponsoritoiminnasta, joka niin ikään on ollut osa kaupan toimintaa alusta pitäen.
”Kaikki mikä koskee lasten ja nuorten liikkumista, kiinnostaa, ja teemme yhteistyötä lähes kaikkien paikallisten urheiluseurojen kanssa.”
Sponsorointi- ja muussa yhteisöllisessä työssä Huuho kertoo noudattavansa periaatetta, jonka hän on aikanaan kuullut ja jota pitää hyvänä ohjenuorana omassakin toiminnassaan: Osa siitä hyvästä minkä yritys saa yhteisöstään, yrityksen pitää palauttaa yhteisöön.
Teksti Tiina Toivakka
Kuvat Mauri Ratilainen
