1910-luku

Jaa

Maakauppiaille oma järjestö

Kaupan alan monet epäkohdat kannustivat Maakauppias-lehden toimitusta ajamaan maakauppiaiden järjestön perustamista vuonna 1912. Asialla oli lehden toimittaja Roope Järvinen, joka värväsi hankkeeseen mukaan Maakauppiaitten Oy:n johtokunnan. Tampereen Palokunnantalolla 11.–12.8.1912 pidetyssä kokouksessa Suomen Maakauppiasliiton (SML) perustaminen onnistuikin helposti, sillä yli satapäinen osanottajajoukko oli asiassa yksituumainen. Kokouksessa Roope Järvinen esitti kymmenen kohdan ohjelman, jota uusi liitto lähti toteuttamaan:

1) Epäterveen kilpailun poistaminen
2) Velkakaupan vähentäminen
3) Kulkukaupan kieltäminen
4) Maakauppaveron poistaminen
5) Elinkeinolain muuttaminen
6) Eläkelaitoksen perustaminen
7) Luotonsaannin helpottaminen
8) Kirjanpitotaidon kehittäminen
9) Osuuskauppojen ja yksityisten maakauppojen suhteiden selvittäminen
10) Maakauppiaiden ja tukkukauppiaiden suhteiden selvittäminen

Toiminta hakee muotoaan

SML:n ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin kauppias Alex Alfthan (1912–1915), jonka johdolla hallitus ryhtyi kehittämään liiton toimintaa. Ensimmäisten vuosien aikana ongelmia aiheuttivat varsinkin teollisuuden kartellit, tukkuliikkeiden ostoehdot ja ennen pitkää myös ensimmäisen maailmansodan aikainen säännöstely. Liiton juoksevia asioita hoiti sihteeri Roope Järvinen (1912–1914). Äänenkannattajana toimi Maakauppias-lehti, joka tuli liiton omistukseen vuonna 1914. Seuraavana vuonna liiton uutena puheenjohtajana aloitti kauppias Matti Lahdensuu (1915–1921) ja uutena sihteerinä toimittaja Kaarlo Kytömaa (1915–1942).

Liiton haasteeksi muodostui toiminnan laajentaminen kentälle. Ensimmäisten vuosien kuluessa perustettiin parikymmentä paikallisyhdistystä, joista monen toiminta kuitenkin loppui varsin nopeasti. Ensimmäisen maailmansodan kuluessa perustettiin jopa pari maakunnallista yhdistystä sekä läänikohtaisia komiteoita, mutta niidenkin toiminta jäi lopulta vähäiseksi. Turun yleisessä kokouksessa kesällä 1917 liitto päätti muuttaa organisaationsa kokonaan. Nyt ryhdyttiin perustamaan maakuntien rajoja noudattavia piirejä: liiton 15 piiriä käsittävä organisaatio saatiin valmiiksi vuonna 1919.

Tukkutoiminta laajenee

Maakauppiaiden yhteistyö oli taloudellisella saralla huomattavasti tuloksellisempaa kuin aatteellisella saralla. Esimerkiksi elokuussa 1913 perustettiin Porissa Kauppiaitten Tukkuliike Osakeyhtiö ja kesällä 1914 Viipurissa Oy Savo-Karjalan Tukkuliike. Kaksi vuotta myöhemmin perustettiin Keski-Suomen Tukkukauppa Oy Jyväskylässä ja Pohjanmaan Tukkukauppa Oy Oulussa. Maakauppiaitten Oy ja Oy Savo-Karjalan Tukkuliike avasivat myös konttoreita kaupunkeihin, joihin ei omaa tukkuliikettä saatu aikaiseksi. SML oli aktiivisesti mukana perustamassa tukkuliikkeitä ja monet liiton hallituksen jäsenistä olivat mukana tukkuliikkeiden hallinnossa.

Maakauppiaiden taloudellisen yhteistyön huipentumana oli syyskuussa 1916 perustettu Suomen Maakauppiaitten Tukkuliikkeitten Keskuskomitea (SMTK), jonka jäseniksi tulivat Maakauppiaitten Oy, Kauppiaitten Oy, Oy Savo-Karjalan Tukkuliike ja Kauppiaitten Tukkuliike Oy. Myös tämän perustamisen taustalla vaikutti voimakkaasti SML ja sen sihteeri Kaarlo Kytömaa. Vuonna 1919 SMTK:n puitteissa yritettiin jopa yhdistää tukkuliikkeet yhdeksi valtakunnalliseksi toimijaksi, tässä kuitenkaan onnistumatta.